Tokomietteitä

Oltiin tänään Sievin kennelkerhon järjestämässä toko-koulutuksessa jossa ohjaajana oli Piritta Pärssinen. Täytyy sanoa että oli älyttömän antoisa kokemus ! Pirittalla tuntui olevan useampi vastaus jokaiseen ongelmaan aina koirakohtaisesti, oon aina arvostanut Piritta Pärssisen ammattitaitoa ja kokemusta, täytyy sanoa että arvostus vaan kasvoi kun kävi tuolla koulutuksessa.

Meidän kohdalla pääosin keskityttiin noutoon ja siihen miten jännitän kokeessa('MÄ EN OSAA OHJAA TÄTÄ, MÄ PILAAN TÄN KOIRAN, MITÄ MÄ TEEN ??!!"). Tuli erittäin hyviä vinkkejä, en edes tajunnut miten mun ruumiinkieli muuttuu kun jännitän ! Olen ilm. kuin mikäkin puukalikka ja koirasta sen huomaa sillä että se väistää mua, pahimmillaanhan se kokeessa tekee sitä että kun se hoksaa että minä oon 'huolestuneen' oloinen, niin tottakai koirakin huolestuu ja sit se haahuaa ja kyttäilee ympäristöä. Itsehän mä siis oon nää meän koesuoritukset pilannut, nyt sen ymmärsin vielä paremmin ja sain lisää luottoa siihen että koira on osaava ja taitava.
Muahan siis jännitti siinä vaiheessa kun selitin meidän ongelmaa Pirittalle, hän sit pyysi meitä ottamaan seuraamispätkän ja hyvin näkyi koiran epävarmuus ja se että se yritti mua väistää koska ei selkeästikään tajunnut mitä hain omituisella ruumiinkielellä. Toinen seuraamipätkä otettiin kun aloin rentoutua, ja vire seuraamisessa oli aivan tyystin erilainen ! Saatiin myös hyvät vinkit miten koiraa kannattaa viritellä helpoilla mukavilla pikkutehtävillä ennen koetta ja miten kehässä voi pyytää koiraa tekemään pieniä virittäviä juttuja ettei se koefiilis kaadu siihen kun koiraa vaan seuruutetaan ennen omaa suoritusta.

Ja noudosta, saatiin hyviä ja monipuolisia harjoitusohjeita tuohon miten koiran saa pikkuhiljaa opetettua siihen että kapula suussa voi myös istua. Pakko myöntää etten olisi ikinä uskonut että Mosku kantaa kapulaa hyvällä otteella, samalla kun se hyppää esteen yli tai hyppää pöydälle !

Suosittelen lämpimästi kaikille että jos mahdollisuus on niin Pirittan ohjauksessa kannattaa käydä ! Niin sitä taas viisastui monissa asioissa. Omaa vuoroa odotellessa kuunneltiin ohjeita muille koirakoille ja harjoiteltiin 'paikka'-käskyä Moskun kanssa. Herra siis joutuu rauhoittumaan aina kun rupeaa käytös menemään sikailuksi, tänäänkin herralla nousi kierrokset pariin otteeseen kun hallilla oli muita koiria joita olisi pitänyt päästä morjestamaan..

Tokosta puheenollen, sain sen verran itsevarmuutta taas tuohon meidän harrastamiseen että ilmoitin Moskun toukokuulle kokeeseen. Kyllä me vielä joskus se ykkönen haetaan, se on varma se, jos ei muuta niin laitan ton mun jännityksen aisoihin käymällä niin perkeleen monta koetta ettei enää varmasti jännitä..