PahisKatla

Ensimmäiset päivät on menneet sopuisasti, ensimmäinen yö täällä pohjoisessa meni parin tunnin yöunilla kun pikkuneiti ilmoitti että hän ei sit jää tänne koiraportin taa keittiöön ! Ja tosiaan kyse ei ollut sellaisesta pienestä 'viuväyvöy,minuaparkaakunjääntänne !' vaan sellaisesta vihaisesta huudosta tyyliin 'ÄÄÄÄ-ÄÄÄÄPERKELEEESAAATANAAAPÄÄSÄKÄÄPOISNYTHETI !'. Yrittäkääpä siinä nyt sit nukkua. Kun yksinhän tuon neidin voi tänne jättää, kokeiltu ja harjoiteltu on, siitä se ei meteliä nosta mutta annas olla jos hänet jätetään toiseen huoneeseen nukkumisen ajaksi.. Eihän siinä muu auttanut kuin seuraavana päivänä harjoiteltiin siellä portin takana olemista. Seuraavana yönä sai nukkua jo parin tunnin sykleissä ja huuto ei kestänyt kuin muutaman minuutin. Seuraavana yönä huuto alkoi vasta kuudelta. Ja tänä aamuna ei oo kuulunut inahdustakaan !

Vielähän tuo sisälle pissii, ylläri kun on niin pieni, sit se pissii mun matoillekin joten päätettiin tuo viimeinen huonokin matto ottaa nyt sit kokonaan pois.. Mutta ulos tekee reippaasti pissoja ja on hyvin kiinnostunut kaikesta pihalla tapahtuvasta. Se ei suinkaan ole mitenkään pelokas vaan eilenkin meinasi lähteä uhoamaan naapurin sitikalle joka ei meinannut lähteä käyntiin. Onneksi tuo luoksetulo on sen verta varma jo tyttösellä että sen saa helposti pyydettyä luo ja neitihän tulee häntä vispaten hakemaan rapsutuksia. Se on niin ihanan iloinen ja reipas.

Ollaan harjoiteltu myös istumista ja omaa nimeä, samoin oman ruoan odottamista ja katsekontaktin ottoa. Fiksu tyttö oppii nopeasti. Ollaan käyty nyt suihkussakin ihmettelemässä kun neiti yleensä tykkää öisin juoksennella pissojensä päältä.. Ainiin, keittiötä neiti kalusti vähän uusiksi, ilm. tuo meidän vihreä verho ei passannut hänen mielestään vaan se piti kiskoa alas. Muita pahuuksia se nyt ei ole tehnyt, mikäli sisälle pissailemista, Moskun rääkkäämistä ja aamulla herättämistä ei lasketa.. Yllättävän vähän tuo hampaitaan meihin terottelee, muisteltiin just Nikon kanssa että Mosku oli paljon pahempi noiden hampaidensa kera.

Mosku parka on ollut kovilla. Pakko sanoa että itse pääsee huisin helpolla kun päästää kakaran juoksemaan Moskun kanssa. Moskua taas ei naurattaisi yhtään. Sillä ei enää kohta oo ees häntävilloja kun pentu roikkuu niissä.. Muuten Moppa on ollut ihanan pitkämielinen eikä ojenna pikkusiskoaan mitenkään erityisen kovakätisesti mutta muistuttelee toki jos riehunta menee överiksi. Moskua on toki huomioitu vähän enämpi nyt kun tuli tuo Katlahirviö taloon.

Varoitus; pentusaastetta !

Meinas kuulkaa lähtiä koira jo eilen yöllä halvalla kun neiti nukkus ajomatkan Tammisaaresta Mäntsälään.. Niin eihän sitä enää väsyttänyt Mäntsälässä. Ja viideltä heräsin sit neidin kanssa touhuamaan. ;-) Ei tosin sanat riitä kuvaamaan miten IHANA tyttönen tuo Katla on !
Älyttömän reipas ja rohkea, neiti matkusti tänään 6h autossa mun jaloissa(ja perkele kun sieltä piti päästä pois ! Sitten kun se parin tunnin jälkeen hoksasi että en mä sitä yrityksistä huolimatta ota syliin) ja ulkoili levähdysasemilla reippaasti. Ylivieskaan kun tultiin niin taas oli ihmettelemistä pienellä koiraeläimellä. Ensin oli Mosku katseltavana, tutkittavana ja Moskun häntä nyhdettävänä. Sit me jätettiinkin Moskun lenkityksen ajaksi Katla yksin tänne touhuamaan eikä vinkunut tai vonkunut tyttö täällä vaikka 45min oltiin pois. Haukotellen tuli koiraportin taa ihmettelemään, ilmeisesti reissaaminen teki tehtävänsä ja uni maistui neitokaiselle. ;-)

Nyt se riehuu tuolla kumikanan kanssa. Saldona tälle päivää on vain yhdet pissat sisälle- nekin oli tulleet sillävälin kun oltiin lenkillä Moskun kanssa. Ihan lupaava alku kun mitä muistelee esim. Moskun pentu-aikaa ja sitä sisäsiisteysrumbaa.

Moskulle kehuja tähän väliin; se on ollut aivan ihastuttavan pitkämielinen isoveli. Se on varovainen pennun kanssa mutta myös kovin kiinnostunut siitä. Se jaksoi ihmetellä Katlan hännästä kiskomiset(pelastin Moskun sit lopulta..) ja se on jaksanut kuunnella sen haukahduksia kun pitäähän noin isoa Moskua komentaa..

Taigaa, meän lapparityttöä Mäntsälässä piti myös vähän yrittää aamusta komentaa ja toki piti myös Taigan häntää maistella. Taiga vanharouva tosin palautti Katlan nopeasti maan pinnalle haukahtamalla. Vaan eipä tuolle näyttänyt traumoja jäävän. ;-)

Pentu kotiin

Suunnitelmat aikaistuivat. :-) Eli huomenna aamulla Ooppelin nokka suunnataan Tammisaareen, napataan pentu kyytiin ja käydään morjestamassa Ulrikaa, yöksi käydään yllätysvisiitti tekemässä mun vanhempien luo(joista iskä vasta tietää pennusta, köhköh..) ja sieltä to aamuna takasin kotiin. Kilometrejä kertyy mukavasti mutta mikäs tuossa kun ei itse tartte ajaa. ;-) Jotain hyötyä kortittomuudesta siis.

Mosku jää tänne Ylivieskaan työkaverini luo hoitoon ja hyvään hoitoon pääseekin. Kävin tuossa äsken taas läpi että mitä pitää ottaa matkaan ja piti rueta muistelemaan sitä matkaa kun Mosku haettiin kotia. En muista muuta kuin 'aaaaaaww' ja alla olevan kuvan;

(Hox tuo kirkkaanpunainen pilkku tuolla sen takajalkojen luona on osa kukkakuviota mun tunikasta)

Juu-u, hollantilainen sylihauvva. Kyllä se sit taas yritti muistaakseni purra auton penkkiä jalkatilassa matkustaessaan, sit se ulvo kun ei päässytkään syliin sikailemaan, sit välillä se nukkui ja söpöili. Onhan se mun silmäterä ollut pienestä pitäen. <3
Ja nyt kun Mosku on ollut kaikkea sitä mitä on koiralta toivonut on odotukset korkealla tämän tulevankin kauhukakaran kanssa, vaikka se paljon vaikeampi olisikin. Lupaan spämmätä sit paaljon kuvia jahka pentunen saadaan kotiin asti. Pennuthan täyttää nyt huomenna 7vkoa.

Jos mulla on vesipullo, vesikippo, siankorvan palanen, dentaStixin tyyppinen pehmeämpi purtava ja pieniä koiran salami-nameja, pyyhkeitä ja paperia pukluja varten ja tyyny pennulle niin pärjätäänkö me näillä ? Eväät kakaralle saadaan kuulemma Tammisaaresta.

Perhe kasvaa..

Tässä hän on, Hollandroy Undine, aka. "Katla" !
Kuvissa hirmuterroristineitonen on 6vkoa ja kuveista krediitit menee Liisa Kukkaselle.
Tyttönen ahetaan kotiin 2viikon päästä ;-) Undine, eli tämä 'punapantainen tyttö' on kuulemma pentueen luonteikkaammasta päästä, eli epäilen vahvasti että arki ei tule olemaan seuraavaan muutamaan vuoteen yhtään niin rauhaisaa ja helppoa kuin se on Moskun kanssa ollut.. Hyvä vaan niin.
Jännityksellä odottelen että miten Mosku suhtautuu 'pikkusiskoon'.. Meille on hommattuna valmiiksi keittiöön koiraportti niin eivät ainakaan keskenään yksinollessaan pääse ötyt mellestämään. Mosku on osoittautunut suhtautuvansa pentuihin hienoisella varovaisuudella, tosin rohkeana koirana se on myös pennuista hirmuisen kiinnostunut.

Agilityä

Eilen Kannuksessa sain taas uusia mietteitä, hyppäytettiin tokon lomassa koirilla jumppasarjaa ja mieleeni juolahti kysyä viisaammilta että miksi koira juoksee radalla mun luokse, ei jatka rataa vaan juoksee kiihtyneenä mun luo ? Viimeksi agilitytreeneissä täällä kotipaikkakunnalla(hassua puhua tästä paskaläävästä kotipaikkakuntana) reeneissä sain noottia että ohjaan koiraa huonosti ja sitä pitää kannustaa paljon. Eilen sitten selvisi se että se ei ollut niin monimutkainen kuin että ohjaisin huonosti. Satu sen mulle kertoi kun en itse sitä nähnyt; mulla on helposti kuumuva koira ! Se ei ole niin tottunut siihen että sen kanssa juostaan, se hoputuksesta kuumuu ja lähtee mun(tai kenen tahansa muun) juoksevan perään ! Lisää juoksutreeniä siis, eli painellaan ihan vaan koiran kanssa hihnassa häpeä myöntää että suurinosa juoksemisesta Moskun kanssa on sitä että riehutaan keskenään pihalla ja leikitään hippaa.

Tänään sit ennen agilityä(ensin ajattelen et en saatana halua mennä agilityyn kun ei olla ehditty harjoitella juoksemista ja rauhoittumista ja kierroksilta alastuloa !) mut mentiin sit. Ja koska Moskulla riittää agilityssä vauhtia vaikka itse kävelisit vieressä niin kokeilin yksinkertaisesti sitä etten tsemppaa sitä ja huuda, vaan ohjaan sen selkeästi radan läpi( meidän radat on. 3-6 estettä vasta..), juosten tietysti, keskittyen omaan ohjaamiseen; ja koira toimi kuin ajatus ! Se osaa olla sit niin ihana kun itse keskittyy siihen mitä itse on tekemässä. Sillä oli virekin ihan super, kuunteli hyvin koko reenien ajan ja oli joka menossa mukana. Kannatti käydä, tosi hyvä mieli jäi ja koirallakin näytti olevan kivaa.
Uutena juttuna harjoiteltiin keinua; luulin että Moskua vähän pelottaisi tuommoinen liikkuva-alusta. Mut ei, mun piti tehdä kaikkeni ettei tuo sekopää juokse tuhatta ja sataa keinun yli ja sieltä alas.. Eli hyvin meni, imho helpompi ohjata kuumaa ja meneväistä koiraa kuin tsemppailla rauhallisempaa ja epävarmempaa.. Nyt kun vielä joskus oppisi itsekin olemaan asiallisesti ja ohjaamaan koiraa..

Pairt talvikuvat vielä, nää meidän päivitykset on niin tylsiä kuvattomina;

Tokomietteitä

Oltiin tänään Sievin kennelkerhon järjestämässä toko-koulutuksessa jossa ohjaajana oli Piritta Pärssinen. Täytyy sanoa että oli älyttömän antoisa kokemus ! Pirittalla tuntui olevan useampi vastaus jokaiseen ongelmaan aina koirakohtaisesti, oon aina arvostanut Piritta Pärssisen ammattitaitoa ja kokemusta, täytyy sanoa että arvostus vaan kasvoi kun kävi tuolla koulutuksessa.

Meidän kohdalla pääosin keskityttiin noutoon ja siihen miten jännitän kokeessa('MÄ EN OSAA OHJAA TÄTÄ, MÄ PILAAN TÄN KOIRAN, MITÄ MÄ TEEN ??!!"). Tuli erittäin hyviä vinkkejä, en edes tajunnut miten mun ruumiinkieli muuttuu kun jännitän ! Olen ilm. kuin mikäkin puukalikka ja koirasta sen huomaa sillä että se väistää mua, pahimmillaanhan se kokeessa tekee sitä että kun se hoksaa että minä oon 'huolestuneen' oloinen, niin tottakai koirakin huolestuu ja sit se haahuaa ja kyttäilee ympäristöä. Itsehän mä siis oon nää meän koesuoritukset pilannut, nyt sen ymmärsin vielä paremmin ja sain lisää luottoa siihen että koira on osaava ja taitava.
Muahan siis jännitti siinä vaiheessa kun selitin meidän ongelmaa Pirittalle, hän sit pyysi meitä ottamaan seuraamispätkän ja hyvin näkyi koiran epävarmuus ja se että se yritti mua väistää koska ei selkeästikään tajunnut mitä hain omituisella ruumiinkielellä. Toinen seuraamipätkä otettiin kun aloin rentoutua, ja vire seuraamisessa oli aivan tyystin erilainen ! Saatiin myös hyvät vinkit miten koiraa kannattaa viritellä helpoilla mukavilla pikkutehtävillä ennen koetta ja miten kehässä voi pyytää koiraa tekemään pieniä virittäviä juttuja ettei se koefiilis kaadu siihen kun koiraa vaan seuruutetaan ennen omaa suoritusta.

Ja noudosta, saatiin hyviä ja monipuolisia harjoitusohjeita tuohon miten koiran saa pikkuhiljaa opetettua siihen että kapula suussa voi myös istua. Pakko myöntää etten olisi ikinä uskonut että Mosku kantaa kapulaa hyvällä otteella, samalla kun se hyppää esteen yli tai hyppää pöydälle !

Suosittelen lämpimästi kaikille että jos mahdollisuus on niin Pirittan ohjauksessa kannattaa käydä ! Niin sitä taas viisastui monissa asioissa. Omaa vuoroa odotellessa kuunneltiin ohjeita muille koirakoille ja harjoiteltiin 'paikka'-käskyä Moskun kanssa. Herra siis joutuu rauhoittumaan aina kun rupeaa käytös menemään sikailuksi, tänäänkin herralla nousi kierrokset pariin otteeseen kun hallilla oli muita koiria joita olisi pitänyt päästä morjestamaan..

Tokosta puheenollen, sain sen verran itsevarmuutta taas tuohon meidän harrastamiseen että ilmoitin Moskun toukokuulle kokeeseen. Kyllä me vielä joskus se ykkönen haetaan, se on varma se, jos ei muuta niin laitan ton mun jännityksen aisoihin käymällä niin perkeleen monta koetta ettei enää varmasti jännitä..